Tämä sivusto käyttää evästeitä, jotta voimme varmistaa, että sivumme palvelevat sinua mahdollisimman hyvin. Mikäli jatkat muuttamatta asetuksia, oletamme sinun hyväksyvän evästeiden käytön sivustollamme. Yksityisyyskäytäntö | Evästekäytäntö Sulje

Kirjailijan hotellipäiväkirja osa 1: Mistä löydän tarinan, jonka haluat lukea?

Kohtaus 1. Näyttämö: Oma koti

Miten tuoda näkymätön näkyväksi? Miten kertoa jotain mikä herättää lukijassa oivalluksen, ravistelee hänen sieluaan? Syksyn kirjallinen merkkitapahtuma Suomessa on David Foster Wallacen päätyön Päättymätön riemu käännös. Wallace uskoi kirjojen tuovan lohtua yksinäisyyteen. Kun luemme, opimme. Kun seuraamme tarinaa, ymmärrämme muidenkin kamppailevan samojen inhimillisten ongelmien parissa. Wallace ei syönyt omia lääkkeitään. Hän riisti henkensä. Tragedia teki hänestä legendan, kuten niin valitettavan usein käy. Arvostamme muistoja useammin kuin elävää hetkeä. Sekin on murhenäytelmä.

Oma esikoiskirjani Uhanalaiset julkaistaan helmikuussa. Kirjoitin sitä kaksi vuotta; mökillä, kirjastossa, kahviloissa, Irlannissa, Lontoossa, Tampereella, Yhdysvalloissa – kaikkialla muualla paitsi kotona. Se oli jännittävä ja nöyrryttävä kokemus. Jos sen käsikirjoitusta ei olisi palkittu kilpailussa, olisin todennäköisesti antautunut. Luopunut unelmasta. Mutta kun tulin nähdyksi, vahvistuin. Niin pienestä voi ihmisen usko itseensä olla kiinni. Toista tarinaa kirjoitan ensin Hotel St. Georgessa. Sen teema on vieraantuminen. Olen näkevinäni miten ihmiset pakenevat itseään älypuhelimeen, verkkoon, kiireeseen, suorittamiseen, dopamiinipyrskeisiin. En tiedä mitä tästä tulee.

Etsin ääneen lausumattomia ajatuksia, punaista lankaa. Toistaiseksi päässäni on pari kohtausta ja totuuteen romahtava päähahmo. Tyyli on mustaa huumoria. Tai sitten ei. Ensimmäiseen versioon mennee puolituhatta tuntia. Näin alussa se tuntuu ikuisuudelta.

Minulle suotiin mahdollisuus kirjoittaa pari kuukautta hotellissa. Vastineeksi kirjoitan vapaamuotoisesti ajastani täällä. Aluksi se tuntui hieman pompöösiltä. Kehtaako tästä edes kertoa kenellekään. Nuorempi tyttäreni oli innoissaan: ”seikkailu luvassa!” Hän tulee osaksi aikaa mukaan ja odottaa erityisesti aamiaispöytää.

Toisaalta tämä on minulle ihannetilanne. Normaalisti lähtisin reissuun kirjoittamaan. Kautta maailman sivu luovien alojen ihmiset ovat kohdanneet ja eläneet hotelleissa. New Yorkin Chelsea-hotelli on siitä ääriesimerkki, kun taas Suomessa Kämp-hotellissa 1900-luvun alussa mm. Gallen-Kallela, Sibelius ja Juhani Aho loivat suomalaisen kulttuurin perustuksia. Heidän aivomyrskyjään taisivat ohjailla useamman päivän kosteat bakkanaalit. Se oli sen ajan dekadenssia. Itse aion tyytyä kahviin. Jos saisi yhden tolkun liuskan tänään valmiiksi tai löytäisin edes ajatuksen, joka palkitsisi lukijan mielikuvitusta. Se olisi alku.

Lämmöllä,

Tommi


Tommi Laiho on isä, luovan alan ammattilainen, kolumnisti ja esikoiskirjailija. Hänen palkittu rikosromaaninsa Uhanalaiset julkaistaan helmikuussa 2021, kustantaja Myllylahti. Lokakuun viimeisenä päivänä Tommi muutti hotelliin yli kahdeksi kuukaudeksi kirjoittamaan toista kirjaansa. Kolumnissaan hän kirjoittaa vapaamuotoisesti elämästään hotellissa, sekä luovuudesta ja ihmismielen mysteereistä. Kolumni ilmestyy viikoittain. 

Lue hotellipäiväkirjan seuraavat osat

Osa 2: Olemme yhtä kuin tarinat, joita itsellemme kerromme

On lohdullista ymmärtää, että me sepitämme koko ajan itsestämme tarinoita. Ne eivät ole pysyviä, kiveen kirjoitettuja. Oman narratiivin voi muuttaa, ajatusmaailman voi kääntää synkästä positiiviseksi, itseään alentavasta itseään kannustavaksi.

Osa 3: Olet mitä syöt ja kenen kanssa

Olen aina ollut levoton sielu. Sitä voi kutsua luonneviaksi. En kiinny pitkäksi aikaan samaan paikkaan, kotiin, heimoon. Siksi hotelleihin väliaikaisesti muuttaminen oli kuin räätälöity kutsu seikkailuun. 

Tilaa Kämp Collection Hotelsin uutiskirje

Haluaisitko vastaanottaa Kämp Collection Hotelsin uutisia ja etuja? Jätä tietosi varmistaaksesi, että kuulet kampanjoistamme ja eduistamme aina ensimmäisenä uutiskirjeestämme.