Kohtaus 4. Näyttämö: Hotel Fabian 

Työnimi toiselle kirjalleni on Vieraantuneet. Tyylilajiltaan se on karkaamassa satiiriksi. Se kertoo siitä miten emme enää ole yhteydessä itseemme emmekä toisiimme. Se ei kerro koronasta vaikka nähdäkseni poikkeusaika on entisestään etäännyttänyt meitä myötäelävistä suhteista. Sitä vastoin kirja kuvaa erilaisia addiktioita, lähitulevaisuutta jossa huomion kipeys ja someriippuvuus on tehnyt meistä sieluttomia narkkareita.

Sen näkee jo nyt, jos katsoo tarkkaan ympärilleen. Me vietämme enemmän aikaa älypuhelimessa kuin yhdessäkään ihmissuhteessamme. Vastineeksi saamme vain dopamiinia, pikaista mielihyvää, samaa mitä alkoholi tarjoaa. Rakkaus sen kaikissa muodoissa on syöksykierteessä.

Kirja on vasta alkuvaiheessa. Olen ylöspannut kohtauksia ja draaman kaarta. Päähenkilö on keski-ikäinen mies, joka kaipaa mennyttä aikaa ja merkityksellisyyttä, mutta luonteeltaan heikkona hän kaivaa itselleen koko ajan syvempää kuoppaa. Hänen puolisonsa on statushakuinen sometähti, jolle vain seuraajien määrä on tärkeää. Hän on unohtanut mitä on todellinen rakkaus.

Eilen aamiaisella seurasin pariskuntaa, joista toinen oli tietokoneella koko ajan ja toinen otti kuvia annoksista. Tuntui kuin olisin nähnyt päähenkilöni livenä. Aamiainen vaikutti tehokkaalta suoritukselta. (Älkää kertoko kellekään, että vakoilen hotelliasiakkaita. Hymiö tähän.) Keksin mielestäni mahdollisen kohtauksen kirjaan. Se tapahtuisi Ylisuorittajien kuntoutuslaitoksessa.

Jatkuva suorittaminen ja kiire polttaa ihmiset loppuun. Suorittamisella haetaan kiitoksia ja palkintoja. ”Kylläpä sinä olet tehokas ja aikaansaava!”. Se on meille monille hyvin tuttu toimintamalli. Yhden psykologisen tulkinnan mukaan ylisuorittajat yrittävät kompensoida sitä rakkausvajetta mitä eivät lapsena saaneet. Eli meitä ei kehuttu lapsena kuin vain hyvistä suorituksista ja jatkamme sitä samaa käytösmallia. Odotamme että ”isät” ja ”äidit” taputtavat käsiään kun olemme taas tehneet ylipitkän työviikon tai päässeet tavoitteisiimme. Se on loputon kierre. Ylisuorittaminen on riippuvuusmekanismi. Herääminen tapahtuu, kuten addiktioissa aina, vasta liian myöhään, romahdettuamme ja menetettyämme jotain aidosti arvokasta.

Vaikka kirjan teema on raskas, koitan keventää sitä huumorilla ja toivolla. Yritän kertoa kirjalla, että meidän pitää voittaa elämänpelko. Meillä on tasan yksi mahdollisuus täällä ja se hupenee joka päivä. Hyvän elämän ydin on mielestäni rakastavat ihmissuhteet ja henkilökohtainen tarkoitus.

Jokaisessa meissä on jokin suuri potentiaali, kutsumus, jokin intohimo jota toteuttaessamme luomme tähän maailmaan merkitystä, joka palvelee useita. Sen löytäminen on mahdollista vasta kun pysähtyy, vapauttaa itsensä vääristä tavoista ja löytää eksyneen itsensä. Kun oppii rakastamaan itseään ja uskaltaa rakastaa muita, jokainen päivä on suuren kiitollisuuden ja ilon aihe.

p.s. Toivottavasti kirjasta ei tule yhtä sekava kuin tästä alkuvaiheen kuvauksesta. Yksisarvisemoji tähän.

Lämmöllä,

Tommi Laiho

Tommi Laiho on isä, luovan alan ammattilainen, kolumnisti ja esikoiskirjailija. Hänen palkittu rikosromaaninsa Uhanalaiset julkaistaan helmikuussa 2021, kustantaja Myllylahti. Lokakuun viimeisenä päivänä Tommi muutti hotelliin yli kahdeksi kuukaudeksi kirjoittamaan toista kirjaansa. Kolumnissaan hän kirjoittaa vapaamuotoisesti elämästään hotellissa, sekä luovuudesta ja ihmismielen mysteereistä. Kolumni ilmestyy viikoittain.