Kohtaus 8. Näyttämö: GLO Hotel Kluuvi

Näemme kaiken edessämme subjektiivisesti. Koemme asiat omasta näkökulmasta. Lähdemme yhteisestäkin kohtaamisesta eri tarinoin. Tämän me tiedämme. Se mitä harvemmin pohdimme on mihin huomiomme kiinnittyy. Uskaltaisin väittää sen paljastavan itsellemme parhaiten totuuden luonteestamme.

Ehdotus. Pane merkille mikä on ensimmäinen tunteesi, ajatuksesi ja huomiosi uudessa tilanteessa tai ympäristössä. Miten pääsi toimii? Katsotko ensimmäisenä miltä ihminen näyttää ja arvioit hänen sen perusteella, vai arvioitko hänen energiaansa ja tapaa olla läsnä? Oletko epävarma itsestäsi uusia ihmisiä kohdatessasi? Pysähdytkö kaiken kauniin äärellä vai odotatko hieman kireänä jokaista puhelimen piippausta? Toimiiko tutkasi niin että aistit uhkaa vai mahdollisuuksia? Mietitkö koko ajan miltä itse näytät ja kuulostat vai onko huomiosi toisten reaktioissa? Kun seuraat mihin huomiosi ja missä järjestyksessä kiinnittyy, sinulle alkaa muodostumaan kuva tavastasi kohdata elämä ja muut ihmiset. Lopputulema voi olla yllättävä. Se missä huomiomme on vaikuttaa merkittävästi siihen mitä ja miten olemme.

Huomiomme suuntaus ei ole synnynnäinen piirre. Se on elämänkokemuksiemme muovaama. Turvattomassa ympäristössä kasvanut etsii koko ajan vaaran merkkejä. Yhä viaton katsoo maailmaa uteliain silmin. Rakkaudeton etsii jotakuta, joka osoittaisi välittämistä. Huumorilla käyvä tutkii mistä löytyy seuraavan vitsin ainekset. Itsestään epävarma etsii hyväksyntää ja kehuja. Voimakastahtoinen hakee paikkaa ottaa tilanne haltuun. Miellyttäjä etsii tilaisuutta tehdä kuten toivotaan. Emme tietenkään ole näin yksiviivaisia, mutta jossain syvässä tarpeessa tai puutteessa huomiomme keskipiste usein on. Usein se on itsessämme. Mietimme alati miten vajavaisia olemme tai vastakkaisesti rakastumme johonkin piirteeseemme itsessämme. Kuuntelemme egoamme, jota pitää ruokkia. Aidosti viisastuneiden huomio on muissa. He osaavat kuunnella, rivienkin välit. He näkevät sellaista mitä itselleen sokeutuneet eivät.

Lisähuomiona on sanottava, että merkittävää on myös ne seurat, joiden parissa olemme valinneet viettää aikaa. Jos tämä ryhmä on hyvin homogeeninen, kuten vaikka armeija tai jokin sosiaalinen piiri, huomiomme on hyvin rajatuissa aiheissa. Seura tekee kaltaisekseen. Monikulttuurellisuus tai persoonien laaja kirjo tekee omastakin huomiokentästämme rikkaamman.

Lohdutuksen sana. Koska olemme kokemusten ja toistojen myötä opetelleet mihin huomiomme kiinnitämme, siitä voi myös poisoppia. Helppoa se ei ole, siihen saattaa mennä vuosia. Itse olen viimeiset neljä vuotta pitänyt joka ilta kiitollisuusharjoituksen, sillä olin aiemmin taipuvainen itsesääliin ja synkistelyyn. Voin omalta kohdaltani sanoa, että joka päivä etsin merkkejä hyvästä, aiheita olla iloinen pienistäkin asioista. Niitä on yhtä runsaasti kuin ennenkin, mutta nyt huomaan ne ensimmäisenä. Yhtä lailla hakeudun itsestäni poikkeavien pariin. Jos aihe kiinnostaa, myönteisestä ajattelusta voi lukea vaikka Eckhart Tollen teoksesta Läsnäolon voima. Se yhdistää helppotajuisesti eri uskontojen avainoppeja ilman että sinun pitää olla uskovainen, paitsi sen suhteen, että uskot voivasi muuttua ja kasvaa ihmisenä.

Tämäkin päiväkirjamerkintä karkasi eksistentiaaliseen hajatelmointiin. Jos joku odotti näiden tekstien olevan hassuja sisältömarkkinointiosioita, olen pahoillani. Loppuhuomiona teeman mukaisesti kerrottakoon, että hotellissa kaikki erittäin hyvin. Olen siirtynyt Kluuvin GLO:hon, jossa sain todella tilavan Marimekko-henkisen kahden huoneen studion. En ole ollut täällä ennen, mutta ihastuin. GLO:n meininki on urbaani, henkilökunta on todella rentoa ja mukavaa, ilmeisesti täällä kerran käyneet palaavat lähestulkoon kaikki. Lämmin suositus kaupunkilomailijoille. Seuraavaksi huomioni on Kämp-hotellin kuntosalin painoissa. Silloin en ajattele mitään muuta kuin liikettä. 

Lämmöllä,

Tommi Laiho

Tommi Laiho on isä, luovan alan ammattilainen, kolumnisti ja esikoiskirjailija. Hänen palkittu rikosromaaninsa Uhanalaiset julkaistaan helmikuussa 2021, kustantaja Myllylahti. Lokakuun viimeisenä päivänä Tommi muutti hotelliin yli kahdeksi kuukaudeksi kirjoittamaan toista kirjaansa. Kolumnissaan hän kirjoittaa vapaamuotoisesti elämästään hotellissa, sekä luovuudesta ja ihmismielen mysteereistä. Kolumni ilmestyy viikoittain.