Tämä sivusto käyttää evästeitä, jotta voimme varmistaa, että sivumme palvelevat sinua mahdollisimman hyvin. Mikäli jatkat muuttamatta asetuksia, oletamme sinun hyväksyvän evästeiden käytön sivustollamme. Yksityisyyskäytäntö | Evästekäytäntö Sulje

Kirjailijan hotellipäiväkirja osa 10: Älä tee uusia lupauksia vaan riko vanhat

Kirjailijan hotellipäiväkirja, Kohtaus 10, Näyttämö: Lilla Roberts

Vuosi vaihtuu. Monille kulunut on ollut raskas, ensi vuodesta kuvitellaan tai toivotaan helpompaa.  Pohdimme naama virneessä lupauksia, joita emme aiokaan pitää. Uudenvuoden lupauksissa on hyvä ydinmotiivi, ajatus siitä miten tulevana vuonna muuutumme tai kasvamme, vähennämme asioita, joista on meille haittaa. Usein lupaukset ovat pelkkiä aikeita, pinnallista osaoptimointia, miten tekisimme itsestämme vielä hiotumpia ja täydellisempiä. Nukumme enemmän, painamme vähemmän, juomme kohtuullisesti, stressaamme harvemmin.

Yhdysvalloissa tehtiin hiljattain laaja kysely siitä mikä tekee miehestä miehen ja naisesta naisen. Miesten listan kärkeen nousi: tunteiden hallinta, ura, asema ja väkivalta. Naisten stereotypia puolestaan oli: kiltteys, laihuus, vaatimattomuus ja näyttävän ulkonäön tavoitteleminen. Siis yhä tänä päivänä sukupuolet nähtiin näin! Jos Jenkit tuntuvat etäiseltä, pysähdy hetkeksi miettimään omia sidosryhmiä tai suomalaisen aikakauslehtien tai keltaisten sanomien luomaa kuvaa miehuudesta ja naiseudesta. Ainakin minä näen miten miehissä pullistelu sen kaikissa muodoissa on hyvin näkyvässä roolissa ja naisilla kauniin kiltin tytön syndrooma.

Mikäli siis mietit mitä itseltäsi vaadit tulevaisuudessa, pohdi syvällisesti hetki ketä haluat miellyttää; suurta yleisöä ja yleisiä vaikutelmia vai syvintä minääsi, sitä jota iltaisin, sinisinä hetkinä, kaipaat ja pelkäät kadottaneesi. Mitä sinun tulisi rohjeta, jotta voisit olla rauhassa itsesi kanssa? Minä epäilen, että jos todella pysähdyt tämän ajatuksen äärelle, huomaat aikeillasi palvelleesi vain muitten kliseisiä odotuksia, jotka eivät ole edes totta. Todellinen minäsi on kiinnostavinta, kauneinta ja persoonallisinta mitä sinussa on, vaikka olet nähnyt jo murrosiästä alkaen vaivaa sen kätkemiseen. Kannustankin sinua rikkomaan sen harhakuvan ja lupaukset jotka olet itsellesi antanut.

Itse en aio tavoitella mitään tai asettaa vaatimuksia siitä miltä asioiden pitäisi näyttää. Tämä vuosi on ollut minulle hyvä. Olen ollut levossa, löytänyt luovuuteni, armahtanut itseäni ja antautunut monelle uudelle asialle. Olen kiitollinen monesta asiasta ja monelle ihmiselle. Aion sanoa sen heille.

Olen hotellikiertueeni viimeisessä osoitteessa, Lilla Robertissa. Kämpin joulu oli ainutlaatuinen, etuoikeutettu kokemus. Palvelu oli majesteettista. Lilla vaikuttaa hienolta loppusijoituskohteelta. Jokainen yksityiskohta on tehty art deco -henkisesti, hieno fuusio entisajan glamourin ja rennon palvelun välillä on omaperäistä sekä onnistunutta. Tekisi mieli asettaa päähän jokin päähine ja pukeutua smokkiin ennen kuin tilaan jonkun klassisen coctailin. Ja ehkä teititellä paikallaolijoita, toki hymyssä suin.  

Lämmöllä,

Tommi Laiho

Tommi Laiho on isä, luovan alan ammattilainen, kolumnisti ja esikoiskirjailija. Hänen palkittu rikosromaaninsa Uhanalaiset julkaistaan helmikuussa 2021, kustantaja Myllylahti. Lokakuun viimeisenä päivänä Tommi muutti hotelliin yli kahdeksi kuukaudeksi kirjoittamaan toista kirjaansa. Kolumnissaan hän kirjoittaa vapaamuotoisesti elämästään hotellissa, sekä luovuudesta ja ihmismielen mysteereistä. Kolumni ilmestyy viikoittain. 

Lue hotellipäiväkirjan aiemmat osat

Osa 1: Mistä löydän tarinan, jonka haluat lukea?

Minulle suotiin mahdollisuus kirjoittaa pari kuukautta hotellissa. Vastineeksi kirjoitan vapaamuotoisesti ajastani täällä. Aluksi se tuntui hieman pompöösiltä. Kehtaako tästä edes kertoa kenellekään.

Osa 2: Olemme yhtä kuin tarinat, joita itsellemme kerromme

On lohdullista ymmärtää, että me sepitämme koko ajan itsestämme tarinoita. Ne eivät ole pysyviä, kiveen kirjoitettuja. Oman narratiivin voi muuttaa, ajatusmaailman voi kääntää synkästä positiiviseksi, itseään alentavasta itseään kannustavaksi.

Osa 3: Olet mitä syöt ja kenen kanssa

Olen aina ollut levoton sielu. Sitä voi kutsua luonneviaksi. En kiinny pitkäksi aikaan samaan paikkaan, kotiin, heimoon. Siksi hotelleihin väliaikaisesti muuttaminen oli kuin räätälöity kutsu seikkailuun. 

Osa 4: Ylisuorittajien kuntoutuslaitoksessa

Toinen kirjani kertoo siitä miten emme enää ole yhteydessä itseemme emmekä toisiimme. Me vietämme enemmän aikaa älypuhelimessa kuin yhdessäkään ihmissuhteessamme. Vastineeksi saamme vain dopamiinia, pikaista mielihyvää, samaa mitä alkoholi tarjoaa.

Osa 5: Toimettomuuden äärimmäinen tehokkuus

Olen lusmuillut hotelleissa nyt yli 20 päivää. Luterilainen omatuntoni piinaa enää satunnaisesti. Se virnistää: senkin velttopylly, sinä olet laiska ja hyödytön, häpeäisit edes. Kuuntelen sitä hetken ja hiljennän sen isolla lusikalla chiapuuroa, mikäli jaksan mennä alakertaan.

Osa 6: Ristiriitaisuudet tekevät henkilöstä kiehtovan

Vakoilin yli kuusikymppistä hyvin pukeutunutta pariskuntaa. Puhuessaan mies piti naista kädestä ja katsoi silmiin. Naisen silmissä oli älyä ja leikkisyyttä. Ihastuin pariskuntaan, vaikka emme vaihtaneet sanoja, vaikka he eivät nähneet minua vaan ainoastaan toisensa

Osa 7: Itsenäisyys - helppo julistaa, vaikea todentaa

Sunnuntaina, pyhänä, juhlimme itsenäisyyttämme. Olen ylpeä ja isänmaallinen, ihailen maamme omaperäistä kulttuuria, esiäitiemme ja -isiemme selviytymissaagaa. Olemmeko nyt heidän ansiostaan itsenäisiä? Teoreettisesti ja juridisesti valtiona kyllä, yksilötasolla en ole lainkaan varma.

Osa 8: Itsenäisyys - Huomio! Tulipalo vai kokko?

Ehdotus. Pane merkille mikä on ensimmäinen tunteesi, ajatuksesi ja huomiosi uudessa tilanteessa tai ympäristössä. Miten pääsi toimii? Katsotko ensimmäisenä miltä ihminen näyttää ja arvioit hänen sen perusteella, vai arvioitko hänen energiaansa ja tapaa olla läsnä? Kun seuraat mihin huomiosi ja missä järjestyksessä kiinnittyy, sinulle alkaa muodostumaan kuva tavastasi kohdata elämä ja muut ihmiset. Lopputulema voi olla yllättävä. 


Osa 9: Suurin niistä on rakkaus

Lopun kaiken viimeksi rakkaus on kaiken motivaatio. Sen puute, sen pelko, sen tarve, sen vaje, sen kaipuu, siinä eläminen. Teemme sitten mitä hyvänsä, sanomme mitä tahansa – jossain, siellä takana, edessä tai keskellä – on suhteemme rakkauteen. Kirjailijamme viettää joulua perheensä kanssa Hotel Kämpissä ja pohtii rakkauden universaalimpaa arvoa.


Tilaa Kämp Collection Hotelsin uutiskirje

Haluaisitko vastaanottaa Kämp Collection Hotelsin uutisia ja etuja? Jätä tietosi varmistaaksesi, että kuulet kampanjoistamme ja eduistamme aina ensimmäisenä uutiskirjeestämme.